Suomessa käytetyt rahat

Vanhimmat Suomesta tavatut rahat ovat roomalaisia kuparirahoja 100-luvulta jKr- Arkeologisten kaivausten yhteydessä on löydetty Etelä-Pohjanmaalta myös länsi- ja itäroomalaisia kultarahoja, 400-500 -luvuilla lyötyjä soliduksia. Viikinkiretkien aikana maahamme kulkeutui 800-1000 -luvuilla runsaasti arabialaisia, saksalaisia ja anglosaksisia hopearahoja. Näihin aikoihin, 1000-luvulla, Suomessa valmistettiin tiettävästi ensimmäisen kerran rahoja, bysanttilaisten hopearahojen jäljitelmiä. Varsinaisesta rahataloudesta ei kuitenkaan voida vielä puhua, vaan rahat punnittiin kuten muukin arvometalli vaihtokaupan yhteydessä. Rahoja käytettiin myös koruina.

Suomen liityttyä Ruotsin yhteyteen ruotsalaisen rahan käyttö maksuvälineenä yleistyi maassamme. Ruotsalaisen rahajärjestelmän perustana oli markka, joka jakaantui äyreihin, aurtuoihin ja penninkeihin. Uuden ajan alkuun saakka lyötiin rahoiksi pienikokoisia hopeapenninkejä ja -aurtuoita, äyrin ja markan ollessa laskuyksikköinä. Ruotsin rahaa käytettiin pääasiassa Länsi-Suomessa, kun taas Itä-Suomessa, joka kuului Novgorodille, käytettiin venäläistä rahaa. Etelärannikolla ja Karjalan kannaksella kiersi myös Baltian rahoja aina 1500-luvun jälkipuoliskolle asti. Erityisen merkittävänä tapahtumana on pidettävä maamme myöhäiskeskiajan huomattavimpaan kaupunkiin, Turkuun, perustettua rahapajaa. Sen toiminta alkoi 1400-luvun alussa ja jatkui ajoittain aina vuoteen 1558 saakka.

Kustaa Vaasa (1521-1560) uudisti Ruotsi-Suomen rahaolot. Suuremmat hopearahat, äyri, markka ja taaleri, otettiin käyttöön. Kustaa Vaasaa seuraavien kuninkaiden aikana ulkomaankauppaan tarkoitettujen taalerien ja vuodesta 1568 lähtien lyötyjen kultarahojen arvo pysyi vakaana. Sen sijaan pienempien rahojen hopeapitoisuutta vähennettiin inflaatioaikoina.

Kuparirahojen valmistus aloitettiin vuonna 1624. Vuosina 1644-1776 lyötiin suurikokoisia neliskulmaisia kupariplootuja – suurimmat painoivat lähes 20 kg. Ensimmäiset setelirahat laskettiin liikkeelle 1660-luvulla. Ruotsin raha oli käypää Suomessa aina vuoteen 1840-saakka.

Ruotsille tappiollisen sodan seurauksena Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjään autonomisena suuriruhtinaskuntana. Venäjän raha (1 rupla = 100 kopeekkaa) otettiin käyttöön koko maassa. Se oli ollut käytössä jo 1700-luvulla Venäjän valloittamilla alueilla ltä-Suomessa.

Suomen Pankki perustettiin vuonna 1811, jonka jälkeen Suomi sai omat kopeekka- ja rupla-arvoiset setelinsä. Vuoden 1840 raharealisaatiossa Venäjän raha syrjäytti lopullisesti Ruotsin rahan.

Vuonna 1860 Suomi sai kokonaan oman rahan, sataan penniin jakautuvan markan, joka vastasi hopearuplan neljäsosaa. Samana vuonna laskettiin liikkeelle ensimmäiset markka-arvoiset setelit ja vuonna 1864 lyötiin ensimmäiset markat ja pennit. Suomen siirryttyä kultakantaan, lyötiin vuonna 1878 ensimmäiset 10- ja 20-markan kultarahat.

Kansalaissodan aikana, vuonna 1918, rahaolot olivat sekavat. Liikkeellä oli sekä valkoisten että punaisten valmistamien rahojen lisäksi erilaisia kuntien ja yksityisten yritysten painamia tilapäisiä maksuvälineitä.

Suomen leijona valloitti nykyisen keskeisen paikkansa vasta kansalaissodan jälkeen vahvistetuissa uusissa rahatyypeissä. Hopearahojen käytöstä luovuttiin. Vuonna 1926 siirryttiin kultakantaan ja lyötiin 100:n ja 200:n markan kultarahat. Kultakannasta kuitenkin luovuttiin jo viisi vuotta myöhemmin.

Toisen maailmansodan jälkeen rahahistoriasta mainittakoon setelien leikkaus (1946), maailman ensimmäiset olympiarahat (1951-1952) sekä rahanuudistus (1963) ja tietysti siirtyminen eurokolikoihin 2003.